Luonto tulee meille läheiseksi tarinoiden kautta. Kun kerromme, kirjoitamme, maalaamme, soitamme tai sävellämme luonnosta, luonto ikäänkuin jatkuu meissä ja työssämme.

Esi-isämme jotka meitä ennen kuulivat luonnon äänet, toivat ne mukaan taiteeseensa. Vanhojen laulujen, joikujen ja muiden äänitraditioidemme avulla voimme tavoittaa luonnosta paikkojen ja aikojen ominaisuuksia, jotka muuten voisivat jäädä meiltä huomaamatta.

Luonto avautuu meille lauluissa. Luonnon inspiroimia tarinoita on esitetty jo tuhansia vuosia laulaen, soittaen ja tanssien. Kun pysähdymme kuuntelemaan näitä tarinoita kuulemme luonnon niinkuin se on kuultu satoja, ellei tuhansia vuosia meitä ennen.

Ja kun itse kerromme omaa tarinaamme luonnosta, laulamme, soitamme tai luomme omia kertomuksiamme, tulee luonto meille läheiseksi osaksi elämäämme, voimavaraksi ja inspiraation lähteeksi, josta voimme ammentaa virtaa päivästä toiseen.

Luontolaulu on kehittynyt vuosien varrella perinteistä ammentaen, päivittäisistä kohtaamisista oppien, rauhoittumisen ja luonnosta nauttimisen myötä. Isoisoisäni oli suutarin ammattinsa ohella laulaja, joka kutsuttiin paikalle kun väki halusi tanssia. Perimätiedon mukaan hän saattoi laulaa tuntikausia eikä koskaan samaa laulua. Omat juurenikin ovat kansanmusiikissa ja improvisaatiossa. Olen aina rakastanut sanatonta laulua ja yksinkertaisia kappaleita. Kun sanat jätetään pois jäävät ääni, hengitys ja tunnot. Kulttuuriset ja kielelliset paineet katoavat ja voimme kokea äänen osana itseämme ja ympäristöämme, yhdistämässä ja avaamassa uusia ulottuvuuksia. Yksinkertaiset sävelmät kutsuvat keskusteluun, voimme lisätä sanoja ja luoda sävelmistä lauluja, jotka rentouttavat, voimauttavat ja kulkevat mukanamme päivästä toiseen ilostuttamassa, rohkaisemassa ja lohduttamassa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

T: Sanni

Tulevia tapahtumia