Soivat kalliot

Jos tyynenä kesäiltana ohitsesi lipuu vene, josta kuuluu huhuilua ja kovaäänistä laulantaa olet saattanut hyvinkin kohdata pyhien paikkojen bongarin. Tuttavamme vietti jo vuosia sitten kesäiltoja soutelemalla järvivesiä laulaen ja huhuillen - hän etsi kalliomaalauksia rantakallioiden kaiun perusteella, taisipa jonkun löytääkin.

Pitkään on epäilty, että kalliomaalauksien merkitsemiin paikkoihin on liittynyt myös luonnon akustisia kokemuksia. Nyt tutkimus on edennyt ja arkeoakustiikka tullut osaksi kansallisen historiamme tuntemusta. Tutkijat ovat vahvistaneet erityisen, pyhien paikkojen äänimaisemaksi kutsutun ilmiön. Se on poikkeuksellinen kaiku, joka sijaitsee usein jyrkkärantaisten järvien suoraan veteen putoavissa rantakallioissa.

Joskus on seitakiven haltian kuultu laulavan tai soittavan. Taatsin korkean jumalaisen juurelta kuului toisinaan kuin tiukujen soittoa, ja Ketojärven palveluskivi saattoi joskus
laulella. Ketomellan äijä ja Kyrön Piettari kuulivat, kun kivi koko yön lauloi kuin lappalainen:
»Tiijukka, tiijukka, tii-jui jui-jui!»
Jänkkäjarven ja Särkijärven seidoista kuultiin entisaikaan oikein vuorolaulua. Jänkkäjärven seidassa laulettiin ja Särkijärveltä vastattiin:
»Yksi meistä laulaa Jänkkäjärven seijassa,
toinen meistä laulaa Särkijärven seijassa,
ja yhteen meillä laulu kuuluu.»
— Samuli Paulaharju: Seitoja ja seidan palvontaa (1932)

Kittilän Taatsinkirkon kalliopinta heijastaa ääntä niin herkästi, että kuulostaa kuin ääni saapuisi yhtaikaa useammasta suunnasta. Äänet kuin tanssivat ja kallio tuntuu elävän äänten tanssin mukana. 

Arkeoakustiikka yhdistää arkeologian ja akustiikan tutkimukset, Suomessa sitä tutkii Riitta Rainion työryhmä.

Lähellä Taatsin seitaa, samalla Taatsinjarvella, on Taatsinkirkko. Se on monta syltä korkea, pystysuora, jopa järveen kallistuva kallioseinä, rantakallio. »Vesi juoksee siellä ja tippuu ja ottaa kaijun niinkuin saarnattaisiin siellä. Se on niinkuin huone. Sanothan, että se on jättiläisten tekemä.»
»Taatsinkirkon alla ovat lappalaiset laulanhet seitarukouksiansa. Se kun kumisi, siksi siellä lauloivat.»
— Samuli Paulaharju: Seitoja ja seidan palvontaa (1932)

Lähde: Samuli Paulaharju: Seitoja ja Seidan palvontaa (1932) SKS / Suomalaisen kirjallisuuden seura

Riitta Rainion työryhmä on tehnyt arkeoakustisia tutkimuksia myös Suomussalmella, Hossan Värikalliolta löytyneillä kalliomaalauksilla, joissa kaiku tuntuisi vastaavan useasta suunnasta tai suoraan kalliosta, myös ikäänkuin lepattaen. Värikallion maalauksista löytyikin ihmishahmo, joka näyttäisi pitelevän rumpua kädessään. Lue lisää Värikallion tutkimuksesta täältä.

Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen kalliomaalauslöydön ilmoitti vuonna 1911 kukapa muukaan kuin Jean Sibelius - oliko akustiikalla tähän osuutta jäänee vielä tässä vaiheessa selvitettäväksi. Nämäkin maalaukset sijaitsevat jyrkästi laskevan kallion kyljessä Vitträsk-järven rannalla. Lue lisää Vitträskin kalliomaalauksista täältä.

Maassamme on suunniteltu hiljaisten paikkojen kartoittamista ja merkitsemistä karttaan. Ehdotan, että kartoitetaan hiljaisten lisäksi myös kaikuisat kohteet, kaikukalliot ja metsäaukeat, ja otetaan ne käyttöön. Luonnossa laulaminen rentouttaa, virkistää ja johdattaa takaisin historiallisille juurillemme.

Huhuillaan kun tavataan.