Joululaulu

Eino Leinon runo Joululaulu julkaistiin Työmies-lehdessä jouluaattona 24.12.1896.

Sävelsin runon lauluksi joku vuosi sitten ja tuntuu, että teksti koskettaa laulajaansa vuodesta toiseen.

Minua kiinnosti ottaa selvää, millaiselta Suomi näytti vuonna 1896.

Aikamatkalla internetiin selviää, että ko. vuonna Henri Becquerel löysi radioaktiivisuuden, H.L. Smith otti maailman ensimmäisen röntgenkuvan ja USA:ssa alkoi Klondyken kultaryntäys, huhtikuussa vietettiin ensimmäisten nykyaikaisten olympiakisojen, Ateenan olympiakisojen avajaiset. Suomessa Kolille avattiin Suomen ensimmäinen kuntopolku ja Lahden yhteiskoulu perustettiin. Lainaan tässä kuitenkin edesmenneen toimittaja Ilkka Malmbergin briljanttia artikkelia, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa marraskuussa 2015. Artikkelissa Malmberg kuvaa vuoden 1896 15-vuotiaan elämää ja elinoloja ja vertaa niitä nykymaailman nuorisoon. Koko artikkelin voit lukea täältä.

 

Vuonna 1896...

"Alle viisitoistavuotiaalla oli ollut jo tuuria. Hän oli elänyt elämänsä vaarallisimman vuoden, ensimmäisen. Isorokkoa oli vielä, samoin kurkkumätä- ja hinkuyskäepidemiat surmasivat lapsia, mutta lapsikuolleisuus oli alentunut jyrkästi, mikä johti voimakkaaseen väestönkasvuun, varsinkin, koska syntyvyys pysyi samaan aikaan hyvin korkeana. Alle viisitoistavuotias oli työvoimaa. Hän helpotti jo perheen elatustaakkaa. Työtä oli tehty jo pitkään. Pienempien sisarusten hoito ja jopa kasvatus oli jätetty isommille. He olivat vastuussa. Jo kuusivuotiaat kelpasivat paimeneen tai pikkupiioiksi. 1896 ei välttämättä edes tunnettu sellaista käsitettä kuin nuoriso tai teini-ikä. Ensin oltiin lapsia, ja sitten heti aikuisia, kun rippikoulu oli 15-vuotiaana käyty. Se oli itsenäistymisen hetki ja se merkitsi irtautumista perheestä. Elinpiiri laajeni.
 
Nuorella oli runsaasti sisaruksia, usein kymmenkunta, ja heistä oli todennäköisesti ainakin joku kuollut. Hänellä oli kokemuksia kuolemasta perhepiirissä. Kuolleen sisaruksen nimi saatettiin hyvin antaa seuraavalle lapselle. Oli myös varsin mahdollista, että hän oli menettänyt jo vähintään toisen vanhempansa. Nuori oli pienikokoisempi kuin nykyisin, hitaampi kypsyminen johtui huonommasta ravinnosta ja ankarasta työnteosta. Hänellä saattoi olla jo liian raskaasta työstä johtuvia selkävaivoja. Talvinen tukkimetsä oli rankka ympäristö kasvuikäiselle pojalle.
 
Elettiin suuren murroksen aikaa. Parantunut ravinto tarkoitti sitä, että väestö kasvoi erittäin nopeasti. Maaseudulla alkoi olla liikaa väestöä, jolle ei löytynyt omaa maata viljeltäväksi. Kausityöläisväki asui talousrakennuksissa, nurkissa ja vaikka saunassa. Se rakensi hatarat mökkinsä toisen maalle. Mökit olivat täynnä lapsia. Myös talollisten kodeissa lapsilla oli paljon sisaruksia. Vaikka muuten elettiin paremmin, ei tiloja voinut loputtomiin jakaa, joten nuorempien sisarusten oli pakko muuttaa muualle. Suomi alkoi liikkua. Ihmiset kuulivat työpaikoista, jotka olivat kaupungeissa. Siellä oli tehtaita, ja siellä maksettiin rahapalkkaa. Oli vähän vapaa-aikaakin.
 
Koulutusta oli vain harvoille. Kansakouluunkaan eivät läheskään kaikki päässeet. Usein käytiin vähän kiertokoulua. Luku- ja kirjoitustaito oli hankittava rippikouluun mennessä, mutta sitä ei välttämättä paljon käytetty. Kouluttamatonkin ihminen sai sesonkitöitä. Aina tarvittiin väkeä kirveen, lapion tai haravan varteen. Työttömiä tai syrjäytyneitä ei oikeastaan ollut.
 
Maaseutuyhteisö saattoi olla piinallinen ja epätasa-arvoinen, mutta ihmiset tunsivat kuuluvansa siihen. Säätyraja oli selvä: isot talolliset, opettajat ja papit olivat eri porukkaa. Herrat ja työväki olivat erillään.
 
1896 rippikoulua odotettiin kovasti. Sen jälkeen seuraavaksi naimisiinmenoa. Nuoret todennäköisesti tunsivat jo nyt tulevan puolisonsa. Parit syntyivät kylän keinulla ja tansseissa. Tarjonta oli rajallista, joten kilpailu oli myös kovaa. Säätyrajat alkoivat murtua, rakkausavioliitto yleistyi, eivätkä vanhemmat päässeet enää määräämään puolisosta. Ulkonäöstä oli aina hyötyä: jos mökkiläisen tyttö oli erityisen puoleensavetävä, hän saattoi napata talollisen pojan, mikä merkitsi usein luokkanousua. Avioliitto määräsi naisen sosiaalisen aseman. Etärakkauksia ei juuri ollut, ei ollut julkkiksia, joiden perään huokailla. Tyttö sai olla tyytyväinen, jos mies olisi kunnollinen ja aika raitis, ja pysyisi hengissä.
 
Maailmasta tiedettiin jo aika paljon sillä lehdistö levitti uutisia maailmasta ja ne levisivät suusta suuhun. Salokylissäkin tiedettiin Titanicista. Alkoi tapahtua. Herrasväki puhui Suomesta ja itsenäisyydestä. Nuoret haaveilivat muutosta kaupunkeihin ja uudenlaisesta elämästä. Amerikkaan lähti väkeä, ja sitä tuli sieltä myös takaisin. Ihmiset, jotka eivät olleet käyneet kotipitäjänsä ulkopuolella, ilmestyivät yhtäkkiä Manhattanille. Se on sama kuin nyt mentäisiin Kuuhun. Niinpä alle viisitoistavuotiaat saattoivatkin jo ajatella, että elämää voisi olla myös muualla kuin kotikylässä. Ja että he saattaisivat olla jossakin ammatissa, joka ei ole sama kuin isän. Se oli kumouksellinen ajatus. Mutta tästä ikäpolvesta nuorimmatkin ehtivät parahiksi siihen ikään, joka joutui vuoden 1918 sisällissodan jalkoihin. Moni heistä kaatui, teloitettiin tai nääntyi vankileirillä. Sodan jälkeen tappoi espanjantauti..."

Tuona murroksen vuonna 1896 Eino Leino kirjoitti Joululaulun. 

Kylmät, kylmät on talven hanget, paksut on Pohjolan roudan kanget, synkät täällä on syksy-yöt, pitkät täällä on puhdetyöt, – lämpöä, päivää tarpehen on paljon Suomeni mailla!

Jäykät täällä on miesten mielet, pimeät täällä on sydänten pielet, aattehet vilussa värjöttää, tuntoja peittävi petosten jää – lempeä, armoa tarpehen on paljon Suomeni mailla!

Joutuos jouluni lapsuuden, juhlani rauhan ja rakkauden, tulkosi keskehen tuiskusään, joutuos joukkohon hallan ja jään – lämpöä, lempeä, armoa tuo paljon Suomeni maille!
— Eino Leino, Työmies 24.12.1896
 

Eino Leinon lapsuuden jouluista perheen ja tuttavien parissa on kirjoittanut Esko Piippo Kainuun Eino Leino - seurasta. Lue Hövelön jouluista täältä.

Voit ladata Joululaulu-nuotin itsellesi. Tunnelmallisia lauluhetkiä!