Metsäjuttua │ Forestry Talk

KESÄJUTUT │ SUMMER NOTES

 Harvennettua metsää.

Harvennettua metsää.

Sanotaan, että porot istuttivat pohjoisen mäntymetsät. Ne söivät ensin jäkälän ja antoivat näin männylle tilaa siementää. Aiemmin männyt kasvoivat puu siellä, toinen täällä, vähitellen tilalle tulivat metsät. Ystävältä saatu aarre kirjahyllyssämme, Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja vuodelta 1932, kuvaa pohjoisen metsiä kauniisti ja antaumuksella:

”Metsä, joka heti Pohjois-Lappiin saavuttaessa havahduttaa matkailijan vallan uuteen elämykseen, voi pitää vireillä hänen mielenkiintoaan jatkuvastikin. Jo heti suuren tunturivyöhykkeen pohjoispuolella, kun metsän ylimmät rajat on toistamiseen sivuutettu, huomio kiintyy verraten laajoihin mäntymetsiin, jotka vielä ovat luonnontilassaan. Siellä kuivat kelohongatkin ovat vielä paikallaan... ”
 Lähde: Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja vuodelta 1932

Lähde: Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja vuodelta 1932

Pohdin metsissä kulkiessani, miksi vanhoja puita on niin harvassa ja tuntuu, että uudet puut olisivat vasta kasvaneet, on tosi vanhoja puita, keskivanhoja ja sitten aivan nuoria hirvien nakertamia rimpuloita. Matkailijayhdistyksen vuosikirja tarjoaa tähänkin vastauksen:

 ”Suoritetut tutkimukset ovat nim. osoittaneet, että havupuittemme siemenet vaativat täysin tuleentuakseen sellaisen kasvukauden, jonka kesä-, heinä-, elo- ja syyskuun keskilämpötila on vähintään. 11,5C... Kun Pohjois-Lapin vastaava keskilämpötila on n. 9C, on helposti käsitettävää, että havupuut metsä- ja puurajoillaan saavat täysin tuleentunutta siementä vain aniharvoissa poikkeustapauksissa... siten saa selityksensä se tehty havainto, ettei esim. Utsjoen pitäjässä mäntyä ole muuta kuin kolme ikäluokkaa, joiden ikäero on n. 100 vuotta. T.s. mänty on kyennyt siellä muodostamaan uutta sukupolvea keskimäärin kerran sadassa vuodessa.”

Kirjan kirjoittamisen jälkeen (1932) kesät ovat lämmenneet ja hirvet lisääntyneet ja nykyinen metsämme onkin pientä rankaa täynnä niillä alueilla, jonne hirvet ovat päässeet.  Jokunen vuosi sitten kulkijan tupakan tumpista lähti vielä metsäpalo, joka levisi muutaman hehtaarin alueelle. Tätä aluetta olemme nyt harventaneet. Emme aivan seuranneet Metsäyhdistyksen ohjetta, joka kehoitti korjaamaan ensin pois satoja vuosia vanhat ”ylispuut” vaan tyydyimme poistamaan pienimmät risut ja ahtaimmat kasvustot. Maa on alkanut toipua hienosti ja vanhat puuvanhukset tulevat esille.

 Harvennuspuuhissa.   

Harvennuspuuhissa.

 

 Metsätyöt 28 asteen helteessä paarmojen keskellä ovat välillä ekstremeä, mutta kuukkelit ja satunnainen tuulen vire pitävät mielen korkealla.

Metsätyöt 28 asteen helteessä paarmojen keskellä ovat välillä ekstremeä, mutta kuukkelit ja satunnainen tuulen vire pitävät mielen korkealla.

 

Kulkijoiden jättämiä jälkiä vuosisatojen varsilta

Etelästä tullutta jaksaa hämmästyttää, että pohjoisen erämaa ei olekaan autiomaa vaan alue, jota on asutettu vuosisatojen ajan. Koskemattomalta tuntuva metsäkin paljastaa tarkalle kulkijalle entisiä reittejä ja paikkoja, milloin puissa on pilkkoja, milloin vastaan tulee peurakuoppa taikka liesilatomus tai kodan pohja. 

 Pilkka laavupaikan puussa.

Pilkka laavupaikan puussa.

 Vanhan laavupaikan tölkit ja maastopalossa hiillostunut koivu kertovat omaa tarinaansa.

Vanhan laavupaikan tölkit ja maastopalossa hiillostunut koivu kertovat omaa tarinaansa.

 Peurakuoppa vai kodan pohja?

Peurakuoppa vai kodan pohja?


There's a saying that the Northern pine forests were planted by the reindeer. They ate the lichen and gave pine trees the room to seed.

These days the forests cover vast areas of the Arctics and due to the expansion of the elk population are often filled with young trees that don't have enough room to grow. We had a fire in a small part of our estate few years ago and we now are spacing the area to give room for the hundreds of years old trees to grow together with the youngsters.

The wilderness here is not a desert but an area were people have lived for hundreds if not thousands of years. You can still see signs of the past inhabitants, deer hunters' pitfalls on the ground, ancient fire places, carvings in the trees and tin cans from the visitors from the past century.